Juhani Karvinen

Kun kristitty joutuu sielun pimeää yöhön, hän ei tunne positiivisia tunteita. Tunnemaailma on epävireinen, eikä Henki voi ilmaista sen kautta Jumalan hyvyyttä ja rakkautta. Kokemus on raskas. Olen kokenut elämässäni useaan kertaan tämän tilan, jota on kutsuttu masennukseksi. Itse oletan, että kysymys on burn outista, loppuun palamisesta. Minua on lohduttanut tietoisuus, että psalmien kirjoittajat ovat […]

Kristillinen meditointi on saanut alkunsa luostariyhteisöistä. Tämä on luonnollista, sillä luostarien ilmapiiri antaa mahdollisuuden hiljaisuuteen ja mietiskelyyn. Eräs tunnetuimpia kristillisen meditoinnin edustajia on Ristin Johannes (Roomalaiskatolinen pyhimys ja kirkon opettaja joka eli 1542-1591). Vaikka meditoinnin tarkoituksena on rauhoittaa mieltä ja tuottaa positiivisia tunteita, hänen mukaansa voi kokemukseen liittyä myös kasvattavaa kärsimystä. Ristin Johannes kirjoittaa, ilmeisesti

Kristittyjen keskuudessa pyrkii olemaan käsitteiden sekaannusta henkisyyden muodoista puhuttaessa. Kun palvonnan ja meditaation todellista luonnetta ei tunneta, ne sekaantuvat toisiinsa. Kuitenkaan palvonta ja meditointi eivät ole sama asia. Palvonta Uudessa Testamentissa tarkoittaa polvistumista tai maahan heittäytymistä uskollisuuden, suuren kunnioituksen tai nöyrän pyynnön merkkinä. Uuden Testamentin esimerkit löytyvät Ilmestyskirjasta: ”Ja ne kaksikymmentä neljä vanhinta ja neljä

Meditointi on saanut kristillisyydessä sijaa pyrkimyksenä kokea Jumalan läheisyyttä ja sisäistä rakentumista. Netissä olevien tietojen mukaan ”Suomessa ev.lut. kirkon piirissä on valtava kiinnostus kristilliseen mystiikkaan. Pääkaupunkiseudulta alkunsa saanut innostus kristillistä meditaatiota, mindfulnessia, joogaa, kontemplatiivista rukousta yms. kohtaan näyttää levinneen seurakuntiin ympäri Suomen”. On asioita jotka kristityn tulee ottaa huomioon meditoinnin yhteydessä. Raja kulkee jumalakäsitysten välillä. Pakanallisen

Raamatun kirjoitusten aihepiiri muodostui kohderyhmän tarpeiden mukaan. Matteus kirjoitti juutalaisille, Markus pakanoille ja Luukkaan evankeliumi on yksityiskirje Teofilukselle. Tämä näkyy evankeliumien sisällössä. Johannes kirjoitti evankeliuminsa todennäköisesti Efesossa, jossa hän oli seurakunnan paimenena noin vuosina 70-100. Tämä näkyy hänen evankeliuminsa sisällössä. Efeso oli alueensa keskuspaikka ja huomattava satamakaupunki, jonka kautta virtasi Kaukoidän tuontitavaroita Roomaan. Silkkitietä pitkin

Matteuksen evankeliumi alkaa Aabrahamista ja Luukas Adamista. Johannes aloittaa evankeliuminsa raamatun alkukertomuksesta, maailman luomisesta. Tähän on omat syynsä. Johannes kirjoitti evankeliuminsa todennäköisesti Efesossa, jossa seurakunta joutui kohtaamaan hellenistisen kulttuurin uskonnolliset käsitteet. Tätä taustaa vastaan voi ymmärtää miksi Johannes evankeliuminsa alussa vie lukijansa aikaan ennen kreikkalaisten planeettajumalien, Saturnuksen, Jupiterin, Venuksen, Marsin ynnä muiden syntyä. Kohtaamme Johanneksen

Perinteinen suomalainen luterilaisuus on perustunut sanaan ja sakramentteihin. Kirkkokansa oli lisäksi tottunut laulamaan hartaita virsiä. Virsien kunniaksi on todettava että niissä monissa on rikas ja syvästi uskoa vahvistava sanoma. Tuona patriarkaalisena aikana virsiä säestettiin uruilla ja kaikki muu musiikki oli pahasta. Uskoon tulleet pelimannit särkivät viulunsa uskonsa merkiksi. Sanotaan että jokainen herätys tuo mukanaan omat

Vakavasti otettavan raamatunopetuksen ohella meille tarjotaan myös runsaasti olettamuksia, esimerkiksi Jeesuksen paluusta. Kysymys ei tavallisesti ole tahallisesta harhautuksesta, kyse on siitä, että ymmärryksemme on vajavainen tässäkin asiassa. Ilmestyskirja on täynnä vertauskuvia, joista on esitetty monenlaisia tulkintoja. Tämä johtuu käytettyjen kuvausten outoudesta ja moniselitteisyydestä. Johannes kuvasi asioita, joita ei vielä silloin ollut olemassa ja hän joutui

Ihminen ei voi elää ilman uskoa. Hän voi uskoa itseensä, kokemuksiinsa, koulutukseensa tai tieteelliseen tutkimukseen. Perimmäisissä kysymyksissä hän uskoo Jumalaan tai ei usko. Koska ihminen ei voi kieltää olemassaoloaan, hänen on pakko uskoa johonkin, mikä on tehnyt olemassaolon mahdolliseksi. Koska olemassaololle ei ole olemassa tieteellisesti todennettavaa selitystä, on valittava usko iankaikkiseen materiaan tai iankaikkiseen Luojaan.

Sanotaan että pitäisi ajatella mitä puhuu, ettei puhu mitä ajattelee. Neuvo on hyvä, mutta ihmisen on vaikea hallita puheitaan, varsinkin jos on väsynyt ja hermostunut. Seuraukset voivat kohtalokkaat. Muutamasta suorapuheisesta Wieniläisestä pastorista kerrotaan seuraavaa: ”Eräänä sunnuntaina hän aloitti puheensa ilmoittamalla: ” Tänään puhun eräästä pienestä jäsenestä, joka saa aikaan paljon onnettomuutta tässä kaupungissa. Kuulijat alkoivat