Juhani Karvinen

Suomi on maailman onnellisin maa toista vuotta peräkkäin, selviää YK:n teettämästä tuoreesta onnellisuusraportista. Tästä voisi vetää sen johtopäätöksen että olemme pääasiassa elämäämme tyytyväisiä ihmisiä. Tämä voi pitää paikkansa, mutta tyytyväisyyttämme rasittavat silti monet tekijät. Esimerkiksi ylimitoitetut odotukset ja taipumus syyttää toisia omista virheistämme. Kyse on yleisinhimillisestä ongelmasta. Kuitenkin vastuunottaminen omista epäonnistumisista olisi mahdollisuus oppia erehdyksistämme. ”Hyvän elämän […]

Muukalaisuuden käsite on saanut viime vuosina konkreettisen merkityksen maassamme kun keskuuteemme on muuttanut pakolaisia eri kulttuureista. Suomalainen yhtenäiskulttuuri on murentunut ja joudumme ottamaan kantaa toisinajatteleviin ihmisiin joilla on toinen uskonto ja toiset tavat kuin meillä kantasuomalaisilla. Esimerkiksi Ruotsissa muukalaisten sopeutuminen valtaväestöön on ollut ja on kivulias prosessi. Valtiovalta on kehittänyt sovun säilyttämiseksi muukalaisten ja maakalaisten

Lukiessani Psalmien kirjaa raamatusta, huomioni kiintyi psalmin 45 jakeeseen 5:”Ratsasta menestyksellisesti totuuden, nöyryyden ja vanhurskauden puolesta. Oikea kätesi opettakoon sinulle pelottavia tekoja”. Heprealaiskirje lainaa mainittua psalmia ensimmäisessä luvussaan osoittaen että se on ennustus messiaasta: ”Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy aina ja iankaikkisesti, ja sinun valtakuntasi valtikka on oikeuden valtikka. Sinä rakastit vanhurskautta ja vihasit laittomuutta. Sen

Uskontojen historiassa tunnetaan useita profeetallisia joukkoliikkeitä, jotka ovat vaikuttaneet voimakkaasti yleiseen mielipiteeseen uskovien keskuudessa. Näin on ollut varsinkin islamilaisuuden, juutalaisuuden ja kristinuskon piirissä. Se ei ole aina ollut hyödyllistä ja rakentavaa, pikemminkin päinvastoin. Raamatullinen esimerkki on kuningas Ahabin aikainen profeetallinen massapsykoosiin vivahtava ilmiö:” Ja Sidkia, Kenaanan poika, teki itsellensä rautasarvet ja sanoi: ”Näin sanoo Herra:

Tällä otsikolla haluan kirjoittaa eräästä tärkeästä asiasta, nimittäin arvovallasta. Kimmokkeen asiaan sain eräästä eversti Halstin sanonnasta. Se kuului näin: ”Olen nähnyt paholaisen irti päästettynä, eikä kenelläkään ole ollut voimaa sitä uudelleen sitoa. Minä sanon teille: älkää päästäkö paholaista irti, älkää repikö arvovaltaa.” Hänen arvionsa perustui kokemuksiin ns. Lapin sodassa,( Syksyllä 1944) jossa tapahtui ajoittain upseerien

Kärsimys on yleisinhimillinen tila, johon maailman kaikki uskonnot ovat joutuneet ottamaan kantaa omalla tavallaan. Buddhalaisuus on ääriesimerkki tässä suhteessa. Wikipedian mukaan ” Buddhalaisuuden neljä totuutta käsittelevät kärsimystä…, mutta sana kattaa koko kirjon kielteisiä tunteita aina tyhjyyden tunteesta kovaan henkiseen ja fyysiseen kipuun”. Internetin ynnä muiden tietoa välittävien alustojen maailmassa länsimaiset ihmiset ovat ottaneet käyttöönsä itämaisia

Raamattu avaa eteemme inhimillisen kärsimyksen koko kirjon. Löydämme sieltä rehellisen tilityksen suhteessa sairauteen, köyhyyteen, ihmissuhdeongelmiin, kuolemaan ym. Puhuessaan ihmisten kärsimyksistä Raamattu tuo esille ihmisen vaikeuden ymmärtää tai hyväksyä kärsimystä. Jobin kirja on hyvä esimerkki tästä:” Hyvää minä odotin, mutta minua kohtasi paha, ikävöin valoa, mutta tulikin pimeys”(Job 30:26). Jumala ja inhimillinen kärsimys Niissä Raamatun teksteissä

Otsikossa oleva lause tarkoittaa sitä, että lain kirjaimellinen noudattaminen voi johtaa tuomitun tuhoon. Tuomitessa tulee ottaa huomioon lain todellinen tarkoitus. Se on parantaa, eikä pahentaa tilannetta. Lihallisuudestamme johtuen kohtaamme myös kristittyjen parissa ei toivottuja tapahtumia, lihan tekoja. Tällaisista Paavali kirjoittaa Galatalaiskirjeen luvun viisi loppuosa. Syntyneiden kriisien selvittelystä annetaan ohjeita kuudennen luvun alussa: ”Veljet, jos joku

Eläessämme ihmisinä ihmisten keskuudessa, emme voi välttyä ongelmilta ja ristiriitaisista tilanteista. Saatamme itse pahentaa tilannetta väärillä asenteillamme. Lähimmäisen nykyiset tai menneet teot voivat määritellä suhteemme häneen. Tämä voi olla oikeutettua, mutta jos asenteemme muodostuu esteeksi hänen pyrkimykselleen hyvään, olemme itse väärässä. Jos kuitenkin todella jäämme pohtimaan lähimmäisemme elämää ja vaikuttimia, voimme joutua silmäkkäin omien ristiriitaisuuksiemme

Raamatullinen ihmistä kuvaava sanasto poikkeaa nykyisestä länsimaisesta kielenkäytöstä ja voi olla siten usein väärinymmärretty raamatun lukijoiden parissa. Raamatussa esiintyy sielullisia, lihallisia ja hengellisiä ihmisiä. Mistä on kysymys? Raamattu nimittää ihmisen useimmiten sen mukaan, mikä osa hänessä on johtavassa asemassa ja määrää elämän valinnoissa. Sielullinen ihminen mainitaan kerran pyhissä kirjoituksissa. Juudan kirjeen mukaan hän ei ole