Juhani Karvinen

Salomonin Saarnaajan kirja kuuluu juutalaiseen viisauskirjallisuuteen. Se on yksi viidestä juhlakääröstä. Saarnaajan kirjaa luetaan synagogassa lehtimajanjuhlana. Tämä kirja poikkeaa muista Raamatun teksteistä. Sen tarkoituksena on osoittaa Jumalasta vieraantuneen ihmiselämän turhuus. Salomon ajatukset ovat siltä ajalta, jolloin hän oli ulkomaalaisten vaimojensa vaikutuksesta alkanut Jumalan ohella uhrata vierailla jumalille. Hän ilmeisesti tiesi seuraajansa aikana tapahtuvan valtakuntansa jakautumisen […]

Vanha sanonta toteaa: ”Maailma muuttuu ja me ajan mukana”. Tämä on totta. Esimerkiksi televisio pidettiin 1970 luvulla seurakunnissa lähes syntinä. Näkemykset tässä asiassa ovat muuttuneet. Maassamme on kristillinen televisiokanavakin, josta olemme suuresti kiitollisia. Toisaalta Paavali varoittaa maailmaan mukautumisesta. Joudumme jatkuvasti punnitsemaan, missä raja sopivan ja sopimattoman välillä kulkee. 1700 luvun loppupuolella Englannista alkanut teollistuminen mullisti

Helluntaiherätys Suomessa on satakunta vuotta vanha. Se ei syntynyt hengelliseen tyhjiöön. Sitä ennen monet huomattavat herätysliikkeet olivat vaikuttaneet maassamme ja suomalaisen alkuhelluntailaisuuden kantaisät ja äidit tulivat vanhoista herätysliikkeistä. Suomalaisen herätyskristillisyyden alkuvaikutteet tulivat etupäässä Saksasta, jossa oli syntynyt jo 1600 luvun alussa voimakkaita evankelisia suuntauksia. Juhana Arnd eli vuosina 1555-1621. Hän on eräs pietismin varhaisista isistä.

Monet tuntevat Jeesuksen syntien anteeksiantajana, köyhien ystävänä ja sairaitten parantajana.  Kuitenkin häntä kutsuttiin evankeliumeissa yleisimmin opettajaksi.  Tämä nimitys esiintyy esimerkiksi Markuksen suhteellisen lyhyessä evankeliumissa neljätoista kertaa. Jeesuksen opetukset, esimerkiksi vuorisaarna, katsotaan vieläkin yleisesti yhdeksi maailman viisauskirjallisuuden helmistä.  Fariseukset eivät kuitenkaan pitäneet Jeesuksen suorasukaisista puheista ja halusivat pidättää Jeesuksen.  He lähettivät palvelijoitaan ottamaan hänet kiinni, mutta

Radion ”Tiede Ykkösessä” käsiteltiin lumevaikutuksia ihmisen parantumisessa. Aloin pohtia kristittyjen keskuudessa tapahtuvaa Jumalallista, ihmeenä koettua apua moninaisiin vaivoihin. Olisi helppo ajatella, että kaikki ihmeenä koettu parantuminen olisi lumevaikutusta, mutta kristillinen kokemus ja ajattelu ei taivu tällaiseen tulkintaan. Lumevaikutus ei ole terminä kovin hyvin tunnettu, joten lainaan lyhennelmän Tiina Raevaaran Hyvä Terveys lehden plasebovaikutuksia käsittelevästä artikkelista.

Rukous ja paasto liitetään usein kasvavaan elävään uskoon. Ihminen on astia, joka täytyy välillä tyhjentää ja puhdistaa että hän pysyisi käyttökelpoisena Jumalalle. Paasto pyrkii tyhjentämään meitä omasta itsekkyydestämme ja antamaan tilaa Jumalalle. Matteuksen luku 17 on opettavainen tapahtumasarja tässä mielessä. Kolme opetuslasta oli Jeesuksen kanssa kirkastusvuorelle ja loput yhdeksän kansan parissa. Heidän luokseen tuotiin sairas

Paaston on ymmärretty lähentävän meitä Jumalaan, vahvistavan uskoamme ja lisäävän hengellistä voimaamme. Yleisen käsityksen mukaan uskotaan, että kuta pitempään paastoamme, sitä enemmän saavutamme. Raamattua tutkiessamme huomaamme kuitenkin pian, että paaston ja rukouksen tuloksellisuudelle on muitakin ehtoja. Ensimmäinen ehto on että rukoilemme Jeesuksen nimessä (Joh. 14:13–14).”Nimessä” toimiminen edellyttää sitoutumista ”nimen” arvoihin. Tämä tarkoittaa Jumalan tahdon mukaisia

Paastoaminen on yleistä varsinkin useissa idän uskonnoissa. Se käsitetään uskonnolliseksi nöyrtymiseksi jumaluuksien edessä. Sitä edellytettiin myös Vanhassa Testamentissa ja sen ensisijainen merkitys oli: ”nöyryyttää sieluaan, kurittaa itseään”(3.Moos.16:29 jne). Sen mukaisesti paaston tarkoituksena on ”lannistaa sekä liha että sielu, jotta Jumalan Henki paremmin saisi hallitusvallan” (Orelli). Jeesus ei kumoa paastoa, mutta Hän korottaa sen Vanhan liiton