Paastosta ja rukouksesta

Paastoaminen on yleistä varsinkin useissa idän uskonnoissa. Se käsitetään uskonnolliseksi nöyrtymiseksi jumaluuksien edessä. Sitä edellytettiin myös Vanhassa Testamentissa ja sen ensisijainen merkitys oli: ”nöyryyttää sieluaan, kurittaa itseään”(3.Moos.16:29 jne). Sen mukaisesti paaston tarkoituksena on ”lannistaa sekä liha että sielu, jotta Jumalan Henki paremmin saisi hallitusvallan” (Orelli). Jeesus ei kumoa paastoa, mutta Hän korottaa sen Vanhan liiton lainpakosta Uuden liiton vapauden ilmapiiriin.

Rukous on osa hengellistä paastoa, sekä Vanhassa että Uudessa Liitossa: ”Eikö tämä ole paasto, johon minä mielistyn: että avaatte vääryyden siteet, irrotatte ikeen nuorat, ja päästätte sorretut vapaiksi… Silloin sinä rukoilet, ja Herra vastaa, sinä huudat, ja hän sanoo: ”Katso, tässä minä olen” (Jes. 58:6-9).

Uudessa Liitossa paasto oli osa seurakunnan johtajien palvelutehtävää. Etsiessään näin Jumalan tahtoa, he saivat johdatusta seurakunnan hoidossa (Apt.13:1- 3). Myös alkuseurakunta paastosi säännöllisesti kahdesti viikossa (Kahdentoista apostolin opetus. Jae 8).

Paasto ja siihen liittyvä rukous on usein avun pyytämistä Jumalalta. On kyseenalaista tarvitseeko vahva ihminen tällaista rukousta. Hän tarvitsee vain muodollisen siunauksen omille pyyteilleen. Näyttää siltä, että rukous ei ole vahvojen etuoikeus. Se on heikkojen mahdollisuus. On hyvä muistaa että rukous ja paasto ei muuta Jumalaa eikä paholaista. Se voi muuttaa minut. Paasto voi auttaa vahvaa tulemaan heikoksi ja heikkoa tulemaan vahvaksi.

Paasto ja rukous ovat vuorovaikutusta Jumalan kanssa. Seuraava esimerkki valaisee tätä asiaa. Nuoruudessani puhelimet olivat käsivälitteisiä. Ensin väännettiin puhelinlaitteen kampea ja odotettiin keskuksen vastausta. Tämän jälkeen kerrottiin puhelinnumero, johon haluttiin. Sitten odotettiin että keskus yhdisti puhelun ja kun yhteys oli saatu, puhelu voi alkaa. Kotikylälläni oli mies, joka ei koskaan ollut käyttänyt puhelinta. Hänen piti peruuttaa apulannan tilaus. Hän otti luurin käteensä ja sanoi: ”niitä apulantoja ei tarvitse tuoda”, tämän jälkeen hän laittoi luurin takaisin paikalleen ja lähti kotiinsa. Ihmettely oli suuri, kun apulannat kuitenkin tulivat. Tämä tuntuu huvittavalta, mutta kuinka monta kertaa olemme itse toimineet tämän miehen tavoin suhteessa Jumalaan. Olemme hätäisesti kertoneet Hänelle tarpeemme kuuntelematta olisiko Hänellä jotakin sanottavaa pyyntöihimme.

Jumalan äänen kuuleminen vaatii usein rukoilijan hiljentymistä, jolloin ihminen voi kuulla Jumalan äänen tai nähdä näkyjä. Tähän sisältyy kuitenkin ongelma. Kuinka tiedämme että Jumala on puhunut? Nyt puhutaan paljon trolleista, eli valheellisesta informaatiosta Internetissä. Hengellisessä maailmassa on aina ollut myös valheellisia ääniä ja näkyjä, niin nytkin. Jumala puhuu kyllä unissa, näyissä, profetioissa ym. Tavallisesti Jumala varmistaa puheensa erilaisilla tunnuksilla, joista ensimmäinen on Raamatun ilmoituksen mukaisuus. Jos kuitenkin ollaan epävarmoja sanoman suhteen, voidaan asettaa merkkejä Jumalalle asian vahvistukseksi, tai kysyä neuvoa joltakin luotettavalta vanhemmalta kristityltä. Itselleni Jumala puhuu tavallisesti sisimpääni hiljaisella lempeällä äänellä. Tähän saakka tämä puhe on aina pitänyt paikkansa. Lopuksi tarvitaan vain toteuttaa se, mitä Jumala on ilmoittanut.

Juhani Karvinen

Jaa kirjoitus

Share on facebook
Share on twitter
Share on print
Share on email