Profeetallisia joukkoliikkeitä

Uskontojen historiassa tunnetaan useita profeetallisia joukkoliikkeitä, jotka ovat vaikuttaneet voimakkaasti yleiseen mielipiteeseen uskovien keskuudessa. Näin on ollut varsinkin islamilaisuuden, juutalaisuuden ja kristinuskon piirissä. Se ei ole aina ollut hyödyllistä ja rakentavaa, pikemminkin päinvastoin.

Raamatullinen esimerkki on kuningas Ahabin aikainen profeetallinen massapsykoosiin vivahtava ilmiö:” Ja Sidkia, Kenaanan poika, teki itsellensä rautasarvet ja sanoi: ”Näin sanoo Herra: Näillä sinä pusket aramilaisia, kunnes teet heistä lopun”. Ja kaikki profeetat ennustivat samalla tavalla, sanoen: ”Mene Gileadin Raamotiin, niin sinä saat voiton; Herra antaa sen kuninkaan käsiin” (1 Kun.22:11–12). Ahab uskoi tämän ja läksi sotaan, jossa hän sai surmansa, kuten Jumalan profeetta Miika oli ilmoittanut.

Kristillinen historia tuntee monia tämänkaltaisia tapahtumia. Ensimmäisen kristillisen vuosituhannen loppupuoli oli lopunajan profetian kyllästämää aikaa, katsottiinhan vuosituhannen vaihtumisen olevan sopiva hetki Kristuksen tulemukselle.

Pohjoismaissa esiintyi 1700-luvun alkupuolella voimakkaita profeettoja, jotka ilmoittivat Kaarle XII olevan Kristus ja Pietari Suuren antikristus. Syynä tähän olivat hirvittävät ajan merkit. Olihan edellisen vuosisadan loppupuolella ollut järkyttäviä katovuosia ja olot olivat muutenkin epävakaiset.

Omalla vuosisadallamme, kansalaissodan ahdistuksissa, ennustettiin Suomen joutuvan miehitetyksi ja uskovaisten vangituksi ja Siperiaan. Sen äänenkannattaja oli lehti nimeltä ”Toivon Tähti”, jonka noiden vuosien numerot olivat pääosaltaan profetioita. Sanomien sisältö oli jatkuvasti samankaltainen. Niissä kehotettiin kansaa varautumaan vainoihin ja kansalliseen sekasortoon. Tämä joukkoliike päättyi siihen, kun eduskunnan kirjuri ja arvostettu saarnaaja Pekka Lattu (9.121878  – 11. 11 1939 ) kirjoitti edellä mainitussa Toivon Tähti lehdessä, että oikeat profetiat tunnetaan siitä, että ne toteutuvat. Hän kehotti voimakkaasti profeettoja arvioimaan sanomiaan ja niiden toteutumista. Profeetat tekivät tästä johtopäätöksensä ja vaikenivat.

60-luku oli suurten yhteiskunnallisten mullistusten aikaa. Nopea kaupungistuminen ja entisten pyhien arvojen romuttaminen loi levottomuutta kristillisiin piireihin. Tältä pohjalta nousi voimakas profeetallinen rintama joka julisti maamme miehitystä ja vaikeita aikoja. Ei tarvitse tuntea kovinkaan hyvin Suomen historiaa ja maantieteellistä asemaa, kun arvaa miksi tämän maan miehitystä on ennustettu niin tavattoman usein. Profeetallinen ote oli niin voimakas, että paljon kristittyjä muutti tuona aikana rajojemme ulkopuolelle.

Samoihin aikoihin esiintyi kyllä toisenkinlaista profetiaa, jossa ennustettiin seurakunnalle menestystä ja herätyksen aikoja. Jostakin syystä jälkimmäinen sanoma jäi edellisen jalkoihin. Taitaa olla tässäkin yhteydessä totta se kansanviisaus, jossa todetaan: ”Hyvä kello kauas kuuluu, paha vielä kauemmas”.

Olen koettanut pohtia näiden toteutumattomien ennustusten syitä ja tullut siihen tulokseen että kyse on hyvää tarkoittavien ihmisten omista sielunliikkeistä. Profeetat ovat tavallisesti herkkäsieluisia ihmisiä, jota muita voimakkaammin vaistoavat ajassa liikkuvan epävarmuuden, saavat sitten vahvistusta toinen toiseltaan ja alkavat profetoida näin sisäistämäänsä sanomaa.

Oma kantani on, että Jumala kyllä pitää huolen omistaan nyt ja aina. Näissä merkeissä toivotan kaikille rauhallista Jumalan siunaamaa tulevaisuutta.

Juhani Karvinen

Jaa kirjoitus

Share on facebook
Share on twitter
Share on print
Share on email