Meditointi on saanut kristillisyydessä sijaa pyrkimyksenä kokea Jumalan läheisyyttä ja sisäistä rakentumista. Netissä olevien tietojen mukaan ”Suomessa ev.lut. kirkon piirissä on valtava kiinnostus kristilliseen mystiikkaan. Pääkaupunkiseudulta alkunsa saanut innostus kristillistä meditaatiota, mindfulnessia, joogaa, kontemplatiivista rukousta yms. kohtaan näyttää levinneen seurakuntiin ympäri Suomen”.
On asioita jotka kristityn tulee ottaa huomioon meditoinnin yhteydessä. Raja kulkee jumalakäsitysten välillä. Pakanallisen meditaation huippu saavutetaan, kun ihminen sulautuu Jumaluuteen. Kysymys on panteistisesta jumalakuvasta. Panteismissa Jumalan ajatellaan olevan persoonaton ja ääretön. Kristillinen jumalakuva on teistinen ja Jumala on itsenäinen persoona.
”Meditoivassa mystiikassa on arvokkaiden pyrkimysten ohella vaarallisia aineksia. Sen tapa käsittää jumalayhteys ei ole syntinsä anteeksi saaneen kristityn. Siihen liittyy eräänlainen (substantiaalinen) jumaluuteen yhtyminen, joka kohottaa ihmisen itsetuntoa. Mystiikka ei käsitä mikä merkitys on synnillä uudestisyntyneen ihmisen kannalta. Synti ei salli unohtaa pyhän Jumalan korkeutta syntisen ihmisen alhaisuuden rinnalla”… ”Vanhan kirkon oli mahdotonta kristillisistä periaatteista poikkeamatta tyydyttää gnostismiin lankeavia kristittyjä, yhtä vähän voidaan meidän aikanamme toivoa, että ne jotka etsivät henkistä tyydytystä panteismin piiristä, voitaisiin tyydyttää kristillisellä mietiskelyllä. Heissä on toinen henki” (Teologi A.J. Pietilä 1878-1932).
.Tanskalainen teologi ja filosofi Kiergegaard (1813-1855) taisteli sen puolesta, että Jumala saisi olla Jumala, ihminen ihminen ja kristillisyys kristillisyyttä… Jumala on majesteetti ja Herra. Hänen ja ihmisen välillä on pitkä matka, jota ei saa pyrkiä lyhentämään, sillä oikea jumalasuhde käy mahdolliseksi vain silloin, kun jumaluuden ja ihmisyyden absoluuttinen ero säilyy joka suhteessa. Jumalan tahto on ehdottomasti itsenäinen, ihmisen pyrkimys vaikuttaa siihen on mahdoton.
Suomalaisessa raamatussa meditaatio sanaa ei ole, mutta englantilaisessa KJ raamatussa se on kahdesti : ” Ja Iisak oli illan suussa lähtenyt kedolle käyskentelemään” (1 Moos.24:63). Tämä hebrenkielinen sana joka on suomennettu käyskentelyksi voi tarkoittaa meditointia tai rukousta.
Amerikalaisen presbyteeripastori Barnesin (1798-1870) kommentaarissa todetaan: “Iisak meni illalla ulos meditoimaan (tai rukoilemaan). Tämä voi tarkoittaa sitä, että hän teki tämän tapansa mukaan ja että hän etsi paikkaa jossa hiljentyä rukoukseen vapaana muista velvollisuuksista. Hän halusi olla vapaa palvelemaan Jumalaa. Hän antautui meditointiin (tai rukoukseen). Herra antoi hänelle mahdollisuuden läsnäoloonsa tässä positiivisessa kohtaamisessa.
Toinen meditoinniksi ymmärrettävä raamatun teksti kuuluu: ”Olkoot minun tutkisteluni hänelle otolliset; minä iloitsen Herrassa” (Ps.104:34). Englantilaisessa KJ käännöksessä tutkistelu on käännetty meditoinniksi. Tämä sopii hyvin meditoinnin, luonnon läheisyyden ja Jumalan hyvyyden kanssa. Onhan tämä psalmi Jumalan luomistyön ylistystä.
Barnes kommenoi: ”Löydän tyydytyksen miettiessäni Jumalan luonnetta ja tekoja. Tämä on luonteenomaista oikealle pyhyydelle, sillä luonnon rauhassa ihmisen on tilaisuus ajatella Jumalaa. Ihmismieli suuntautuu luonnostaan näin, kun sillä on mahdollisuus jättää päivän kiireet. Todelliselle pyhyydelle on luontaista mieltyä tällaiseen meditointiin. Hän on onnellinen ajatellessaan Jumalaa”.
Juhani Karvinen