Sanotaan että pitäisi ajatella mitä puhuu, ettei puhu mitä ajattelee. Neuvo on hyvä, mutta ihmisen on vaikea hallita puheitaan, varsinkin jos on väsynyt ja hermostunut. Seuraukset voivat kohtalokkaat.
Muutamasta suorapuheisesta Wieniläisestä pastorista kerrotaan seuraavaa: ”Eräänä sunnuntaina hän aloitti puheensa ilmoittamalla: ” Tänään puhun eräästä pienestä jäsenestä, joka saa aikaan paljon onnettomuutta tässä kaupungissa. Kuulijat alkoivat vilkuilla toisiaan. Puhuja korotti ääntään, ja jatkoi: ”Kerronko teille sen elimen nimen? Kuulijat alkoivat punastella. Sitten pastori nousi varpailleen ja huusi: Minä näytän teille sen elimen. Osa kuulijoista alkoi pyörtyillä. Pastori työnsi esiin kielensä. Tämä tapahtui joskus 1800 luvulla.
Raamatun viisauskirjallisuus ottaa kantaa ihmisten puheisiin. Sananlaskujen kirjassa ihmisen kieli puheen vertauskuvana esiintyy 18 kertaa. Puheen voimasta sanotaan esimerkiksi: ” Moni viskoo sanoja kuin miekanpistoja, mutta viisasten kieli on lääke”(Snl.12:18) ja Sävyisä kieli on elämän puu, mutta vilpillinen kieli haavoittaa mielen” (Snl. 15: 4).
Apostoli Pietari jatkaa samasta aiheesta, soveltamalla ihmisen puheita käytännön elämään: ”Älkää kostako pahaa pahalla, älkää herjausta herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa; sillä siihen te olette kutsututkin, että siunauksen perisitte. Sillä: ”joka tahtoo rakastaa elämää ja nähdä hyviä päiviä, varjelkoon kielensä pahasta ja huulensa vilppiä puhumasta, kääntyköön pois pahasta ja tehköön hyvää, etsiköön rauhaa ja pyrkiköön siihen” (1 Piet. 3: 9-11). Tämä on lainaus psalmista 34:13-14.
Saarnaajain ruhtinaaksi sanottu Charles Spurgeon (1834 –1892) kirjoittaa Psalmien kommentaarissaan: ”Vartioi tarkasti tuota vaarallista ruumiinjäsentä, kieltä, jottei se puhuisi pahaa, sillä paha kääntyy sinua itseäsi vastaan ja vie onnen elämästäsi. Onnea kaipaavan tulee vakavasti karttaa petosta. Daavid oli kokeillut tuota epäilyttävää menettelytapaa, mutta nyt hän tuomitsee sen, ja pyytää tarkasti karttamaan kavaluuden keinoja, mikäli he haluavat elää pitkään ja hyvin”.
Mitä voisimme tehdä tässä ongelmallisessa asiassa? Jeesus ottaa kantaa ihmisten puheisiin ja paljastaa, että puheemme eivät ole sattuman tuomaa: ”sydämen kyllyydestä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta esille hyvää, ja paha ihminen tuo pahan runsaudesta esille pahaa” (Mat. 12:34–35).
Jeesuksen mukaan ihmisen puhe lähtee sydämestä, joka nykykielellä tarkoittaa ihmisen persoonallisuutta. Valitettavasti ihmisessä on paljon pahuutta, joka saa ilmiasun sanoissa ja teoissa. Pahimmillaan sanat voivat haavoittaa syvästi lähimäistämme: ” Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljelleen: ’Sinä tyhjänpäiväinen’, on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: ’Sinä hullu’, on ansainnut helvetin tulen” (Mat. 5:22). Lähimmäisen turhentaminen on siis Jeesuksen mukaan vakava rikos. Vakavalla mielellä tehty anteeksipyytäminen voisi kuitenkin nollata tilanteen.
Edellä sanottu on tämän vakavan asian toinen puoli. Kielellä voidaan myös tehdä hyvää. Raamatun sananlaskujen mukaan ”viisasten kieli on lääke” ja ”Sävyisä kieli on elämän puu.” Kun sydämemme puhdistuu, myös sanamme muuttuvat ja meistä tulee lohduttajia tässä monien kipujen maailmassa. Tällaisia ihmisiä maailma tarvitsee.
Juhani Karvinen