Rakastaahan…

Matteus tiesi, mistä tuo mies puhui. Mitä kiivaammin heitä publikaaneja halveksittiin ja kartettiin, sitä tiiviimmin he viihtyivät toistensa seurassa. Eivät he mitään hempeilijöitä olleet eikä siitä muille toitotettu, mutta jotenkin se tuntui hyvältä kuulua ryhmään ja kokea hyväksyntää.  Tuo mies, Jeesus, näytti tietävän heidän todellisuutensa ja uskalsi kutsua sitä rakkaudeksi. Ja tottahan se oli. He, halveksitut publikaanitkin, rakastivat niitä, jotka rakastivat heitä. Ja olihan heidän kaveriporukassaan muitakin halveksittuja, joiden kanssa oli hauskaa ja joiden kanssa joskus naurettiin niille muille. Matteus tiesi miten palkitsevaa oli omistaa rakastava ryhmä. Mutta Matteus kuuli myös, kun tuo Jeesus väitti, että olisi olemassa vielä palkitsevampaa rakkautta. Sellaista, joka ylittää kaikki inhimilliset mittasuhteet, mutta muokkaa ihmissydäntä hedelmällisemmäksi varmemmin kuin suomalaisen maajussin aura savista kevätpeltoa.

Minäkin tiedän, miten palkitsevaa on kokea rakastava yhteisö ympärillä. Seurakuntakin on sellainen. Toivon, että kaikilla ihmisillä olisi sellainen rakastava yhteisö. Minusta sellainen rakkaudenyhteys on Jumalan lahja, mutta minäkin olen kuulut Jeesuksen sanoneen, että olisi olemassa vielä koskettavampaa rakkautta. Sellaista, jonka vaikutuksesta voisi rakastaa vihamiehiä ja rukoilla vainoajien puolesta.  

Psykologit tietävät, että lapsen kyky rakastaa kehittyy, kun häntä rakastetaan. Isän ja äidin rakkaus antaa hyvän kasvualustan rakastamisen kehitykselle. Joskus käy kuitenkin niin, että lapsi ei tunnista vanhempiensa rakkautta tai jokin muu häiriö tuhoaa rakkauden kasvun. Mutta asiantuntijoiden mukaan rakkauden kehityshäiriöissäkin paras lääke on rakkaus – uskollinen ja ehdoton rakkaus. Uskon, että Jeesus on Jumalan Poika, joten siksi uskon myös, että Jeesus tietää, millainen kasvualusta rakkaudelle on Taivaallisen Isän rakkaus. Ja olen lukenut, että Jeesus haluaa meidän kasvavan Taivaallisen Isän tuntemisessa – myös Hänen täydellisen rakkautensa tuntemisessa.

Minäkin tiedän, miten palkitsevan rakkauden kokemuksen voi saada toisen ihmisen auttamisesta tai muusta hyvän tekemisestä lähimmäiselle. Autetun ihmisen lämmin palaute on täynnä palkitsevaa rakkautta. Eikä se kokemus heikkene, jos joku muukin sattuu kuulemaan ja iloitsemaan siitä. Tiedän myös millaisen varman rakkauden kokemuksen voi kokea jopa sosiaalisen median tunne-epävarmuudessa, kun lupaa rukoilla jonkun vaikeuksiin joutuneen puolesta. Saati jos sen saman rukouslupauksen tekee kasvotusten jossain kadunkulmassa. Sellaisia rakkauden kokemuksia toivon meille kaikille. Samalla kuitenkin ihmettelen, että olenko ymmärtänyt Jeesuksen sanat oikein. Tarkoittiko Jeesus todella, että Taivaallisen Isän rakkaus olisi palkitsevampaa? Ja jopa sellaiselle, joka rukoilee yksin kotonaan tai auttaa muita niin, että kukaan ei huomaa?

Taivaallisen Isän rakkautta etsiessäni luen noita Matteuksen muistiin kirjoittamia Jeesuksen sanoja (Matteuksen evankeliumi 5:43 – 6:6). Minäkin tulkitsen Jeesuksen puhuneen tuossa, miten hassua meidän uskovien uskovaisuusnäyttelymme kaikkine tykkäyksineen välillä on. En voi kuitenkaan olla kuulematta tuossa Jeesuksen sanoja Isän täydellisestä rakkaudesta. Käsitän Jeesuksen sanoneen, että kun tunnemme Taivaallisen Isän rakkauden, sen vaikutus kykyymme rakastaa muita on vielä voimakkaampaa kuin rakastavan yhteisön tuki, auttamistilanteessa koettu yhteys tai esirukousyhteyden palkitseva rakkaus. Taivaallisen Isän rakkaus on niin täydellistä, että sen vaikutuksesta voisi rakastaa vihamiestä ja rukoilla vainoajien puolesta. Taidan olla vielä alkutaipaleella, mutta tartun sanoihin, jotka kuulen sydämessäni: ”Teidän Taivaallinen Isänne on täydellinen rakkaudessa, joten kasvakaa sillä kasvualustalla. Saavuttakoon tuo rakkaus teissä päämääränsä.”  

Ja onhan mulla sellainen kokemus elämässäni, että rakastaahan Hän täydellisesti, vaikka minä en kykenisi kokemaan mitään.

t. Timo

Jaa kirjoitus

Share on facebook
Share on twitter
Share on print
Share on email