Olimme saaneet postia Jaakobilta. Se oli esirukouskirje mieheltä, joka kutsui itseään Jeesuksen palvelijaksi, mutta käsitin hänen olleen jonkinlainen pappi. Tartuin kirjeeseen ja aloin lukea, sillä minulle oli annettu tehtäväksi asua pastorin talossa ja lukea Jaakobin sekä muiden vastaavien kirjeitä. Oikeastaan Jaakobin kirje oli lähetetty jo kauan sitten, ja olin kyllä lukenutkin sen, mutta halusin palata siihen tarkemmin. Luin kirjeen muutamaan kertaan. Se oli jotenkin kiehtova, vaikka en oikein ymmärtänyt Jaakobin tarkoitusta. Kirje ei jättänyt minua rauhaan, joten luin sen uudelleen ja uudelleen.
En tiedä, ymmärsinkö vieläkään, mitä Jaakob kirjeellään tarkoitti, mutta huomasin rukoilevani sen tahtiin. Jaakob kehotti kaikkia niitä, joilta puuttuu viisautta, pyytämään sitä Jumalalta. Minulta puuttui, joten rukoilin. Jossain vaiheessa sain sen verran viisautta, että huomasin Jaakobin tarkoittavan viisaudella elämäntapoja, asenteita ja suhdetta Jumalaan. Niinpä oivalsin, että minulta puuttui aika paljon viisautta, joten sopertelin Jumalalle rukouksia lainaten hieman laajemmin Jaakobin kirjoittamia tekstejä.
Jaakobin kirjeen vaikutuksesta pyysin Jumalaa auttamaan minua kiusauksissa. Koska asuin pastorin talossa, oli hieman häpeällistä tunnustaa Jumalalle, että minun omat himoni kiusaavat minua. Olisi ollut jotenkin tyylikkäämpää neuvotella Jumalan kanssa, että Hän ei enää koettelisi minua. Jaakob kirjoitti kuitenkin liian selvästi, että Jumala ei kiusaa ketään, mutta auttaa kiusattuja, joten en voinut muuta kuin rukoilla Jumalalta apua kiusauksissani.
Pysähdyin kirjeessä peilijuttuun, joka oli aika hauska mutta koskettava. Jaakob vertasi niitä, jotka kuulevat Raamatun sanoman, mutta eivät tee sen mukaan, mieheen, joka katselee kasvojaan peilistä, mutta ei hetkeäkään muista, kenen kasvot peilistä tuijottivat. Hymy hyytyneenä aloin rukoilla, että voisin muistaa, mitä Raamattu kehottaa minua tekemään. Unohdin silti. Liian pian. Niinpä aloin rukoilla, että saisin nähdä jotain, mitä en voi unohtaa. Jotain, mikä saisi minut tekemään Jumalan tahtomaa viisautta. Liitin rukoukseeni varmuuden vuoksi Jaakobin sanat: ”Mutta se, joka on katsonut vapauden täydelliseen lakiin ja jää sen ääreen, ei unohda kuulemaansa vaan tekee sen mukaisesti, ja hän tulee olemaan onnellinen siinä mitä tekee.” Minusta näytti siltä, että Jaakob tarkoitti vapauden täydellisen lain näkemisellä jotain, mikä liittyi Jeesuksen ristinkuolemaan.
Jatkoin kirjeen lukemista. Ja vaikka välillä unohdin koko rukousjutun, Jaakobin teksti veti minut takaisin polvilleen. Pyysin, että usko Jeesukseen heijastuisi tekemisiini hieman samalla tavalla kuin Aabrahamin usko näkyi hänen tekemisissään. Haaveilin rukouksissani, että näkisin niin selvästi Jeesuksen, joka armahti lainrikkojan, että kykenisin kohtelemaan armahtavasti lähimmäisiäni.
Kirjeen lukeminen ja rukoukset ovat kesken, mutta toivotan Sinulle tässä välissä Jumalan Siunausta!
t. Timo